Hyvin kasvatettu. Tällaisen kommentin sain eilen yhdeltä entiseltä työntekijältä, mitä hän sillä tarkoitti?
Jos mennään hiukan historiassa taaksepäin, niin aloitin ohjelmistoyrittäjänä Rovaniemellä 2019 ajatuksella, että kaikkien insinöörien ei tarvitse mennä etelään töihin. Palkattiin yritykseen useita nuoria insinöörinalkuja, ensin harjoitteluun ja sittemmin jokainen harjoitteluun tullut jäi myös taloon töihin. Yhtiö kasvoi kasvamistaan, juuri näiden nuorten avulla.
Viime syksynä jäin pois yhtiön toiminnasta. Jälkeenpäin tämän yhtiön toiminta Rovaniemellä onkin käytännössä lähes kokonaan lakannut ja kaikki nämä lahjakkaat nuoret joutuivat työnhakuun. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että jokainen näistä irtisanotuista nuorista on löytänyt itselleen uuden työpaikan, aivan jokainen. Yksi on valtiolla, toinen kunnalla, joku on yksityisellä sektorilla ja itsekin olen muutaman heistä työllistänyt nyt Hutcodella.
Eilen tapasin yhden näistä nuorista, joka aikanaan varsin varhaisessa vaiheessa palkattiin meille harjoitteluun. Hänen kanssaan keskusteltiin, kuinka hienoa on, että jokainen on löytänyt itselleen uuden työpaikan. Sanoinkin, että koen ylpeyttä heistä kaikista ja siitä että olen saanut aikanaan tehdä heidän kanssaan töitä. Vastauksena sain, ”Kiitos, hyvin kasvatettu”.
Tämä toteamus ”hyvin kasvatettu” jäi illaksi pyörimään mieleeni. Mitä hän sillä mahtoi tarkoittaa? Olen tullut lopputulemaan, että opit ovat menneet perille. Nuorille annettiin mahdollisuus näyttää, mitä he osaavat, annettiin vastuuta tehdä, tuettiin ja tarvittaessa opastettiin. Kannustettiin tekemään ja oppimaan. Samalla heidän itsevarmuutensa kasvoi, osaaminen kehittyi ja kokemusta karttui. Tämä on ollut se ”kasvatus” jonka he saivat aikanaan, kun yhdessä töitä tehtiin, ja nyt he ovat kaikki oman alansa asiantuntijoita kukin tahollaan. Mielestäni tässä on juuri se lääke, jota suomalainen ohjelmistoala tarvitsee. Annetaan niitä mahdollisuuksia, autetaan ja tuetaan nuoria silloin kun he sitä apua tarvitsevat. Vain sillä tavalla viemme tätä alaa eteenpäin ja saamme lisää huippuammattilaisia markkinoille.
Itse vietän nyt 25-v taiteilijajuhlaa ICT-alalla. Itsekin olen aikanaan päässyt nuorena harjoitteluun ja näyttämään osaamiseni. Minuakin tuettiin ja ohjattiin ja tönäistiin jopa uudelle uralle, kun huomattiin että ehkä tuosta Jarista ei saa koodaria tekemälläkään, ja hänen olisi varmaan parempi järjestää muille siitä koodaamista…
Nyt myös Hutcodella on aloittanut työnsä ensimmäinen insinöörin alku ja ilo on ollut seurata, kuinka innokkaasti halutaan tehdä, oppia ja kehittyä ammattilaiseksi.
Milloin sinä olet palkannut tai palkkaat ensimmäisen nuoren ja ”kasvatat” hänestä tulevaisuuden ammattilaisen?
Jari Kunnari, Tokan johtaja
