Mihin ohjelmistokehittäjiä tarvitaan?

Mihin ohjelmistokehittäjiä tarvitaan, jos käytännössä kuka vain ja AI voi kohta tehdä kaiken?
Ehkä vähän provosoiva kysymys, mutta ehkä ei enää kovin kaukaa haettu. Edelleen olen toki sitä mieltä että AI ei tee meistä kaikista koodareita mutta jos yksi kokenut kehittäjä pystyy tekoälyn avulla tekemään työn, johon aikaisemmin tarvittiin kokonainen tiimi niin mitä tapahtuu yrityksille, joiden liiketoiminta perustuu ainoastaan työtuntien myymiseen?
Entä mitä tapahtuu hinnoittelulle, kun sama työ voidaan tehdä murto-osassa ajasta? Tämä saattaa olla meille alalla työtä tekeville paljon suurempi kysymys kuin se, kuinka hyvää koodia ja kuinka nopeasti AI osaa sitä tuottaa.
Mitä asiakkaalle oikeastaan myydään?
Ohjelmistoalalla on pitkään myyty ennen kaikkea työtä. Projektin laajuus arvioidaan, lasketaan tarvittavat tunnit, kerrotaan ne tuntihinnalla ja saadaan asiakkaalle tarjous. Jos projektiin tarvittiin 300 tuntia ja tuntihinta oli 70 euroa, projekti maksoi 21000 euroa.
Mutta entä jos sama lopputulos voidaan tekoälyn avulla toteuttaa 50 tunnissa? Onko projektin arvo nyt 3500 euroa vai edelleen 21 000 euroa? Tästä tulee mieleen se vitsi laivan moottorinkorjaajasta joka laskutti tunnin työstä 10 000€, eli tunti maksoi 100€, mutta loput 9900€ tuli siitä, että korjaaja tiesi mihin vasarallaan lyödä. Tämä lienee tulevaisuuden hinnoittelu malli. Työ maksaa vähän mutta se että tiedät mitä tehdä ja miten, maksaakin paljon enemmän.
Tosin asiakkaan näkökulmasta lopputulos voi olla täsmälleen sama. Hän saa saman järjestelmän, joka ratkaisee saman ongelman ja tuottaa saman hyödyn. Miksi sen arvo olisi yhtäkkiä vain kuudesosa aikaisemmasta? Toisaalta joku voisi ajatella että miksi asiakkaan pitäisi maksaa 300 tunnista, jos työhön todellisuudessa käytetään vain 50?
Tekoäly pakottaa meidät miettimään, hinnoitellaanko ohjelmistokehityksessä tehtyä työtä vai sen asiakkaalle tuottamaa arvoa?
Eikä kysymykseen ole aivan yksinkertaista vastausta. Mun mielestä nopeudesta ei pitäisi rangaista. Mutta, perinteisessä tuntilaskutuksessa on erikoinen ristiriita. Mitä tehokkaammin kehittäjä työnsä tekee, sitä vähemmän hän laskuttaa. Jos kokenut kehittäjä ratkaisee ongelman kahdessa tunnissa ja kokemattomammalta kuluu siihen kaksi päivää, jälkimmäinen voi tuottaa yritykselle enemmän laskutusta, eli rahaa. Tämä silti vaikka mun mielestä asiakas saa ensimmäisessä tapauksessa paremman palvelun. Ja tekoäly tekee tästä ristiriidasta vielä entistä näkyvämmän.
Olemmeko siis tilanteessa, jossa ohjelmistoyrityksen kannattaisi liiketoimintansa näkökulmasta hyödyntää tekoälyä mahdollisimman vähän, jotta laskutettavia tunteja kertyisi enemmän? Ei tietenkään, mutta perinteinen liiketoimintamalli voi käytännössä palkita juuri siitä.
Ehkä tulevaisuuden menestynein ohjelmistoyritys ei olekaan se, jolla on eniten kehittäjiä, vaan se, joka saa pienellä porukalla eniten aikaan.
Ja tämä on mielestäni yksi ohjelmistoalan suurimmista tulevista murroksista. Jos toimittaja investoi osaamiseen, työkaluihin ja tekoälyn tehokkaaseen hyödyntämiseen, pitäisi siitä hyötyä sekä asiakkaan että toimittajan.
Kokemus ei synny pelkästään lukemalla dokumentaatiota tai pyytämällä tekoälyltä valmiita ratkaisuja. Se syntyy virheistä, ongelmien selvittämisestä ja siitä, että joutuu itse ymmärtämään, miksi jokin toimii tai ei toimi.
Muuttuuko myös asiakkaan tapa ostaa ohjelmistokehitystä?
Uskon, että muuttuu. Jos ohjelmiston toteuttaminen nopeutuu merkittävästi, ei asiakkaan välttämättä enää kannata ostaa valtavaa, kuukausia kestävää kehitysprojektia. Sen sijaan voidaan rakentaa nopeasti ensimmäinen toimiva versio, kokeilla sitä oikeilla käyttäjillä ja päättää vasta sen jälkeen, mihin kannattaa investoida lisää. Samalla hinnoittelussa voidaan siirtyä tuntien myymisestä enemmän sovittuihin kokonaisuuksiin, jatkuvaan kehittämiseen ja asiakkaalle tuotettuun hyötyyn.
Tämä ei tarkoita, että tuntilaskutus katoaisi. Se toimii edelleen hyvin esimerkiksi ylläpidossa, konsultoinnissa ja sellaisessa kehitystyössä, jonka tarkkaa laajuutta ei voi etukäteen määritellä. Mutta tekoälyn tehostamassa ohjelmistokehityksessä kiinteähintaiset ja lopputulokseen perustuvat mallit voivat muuttua entistä houkuttelevammiksi.
Niissäkin toimittajan täytyy osata arvioida riskit ja vastuut. Tekoälyn nopeus ei poista ylläpidon, laadunvarmistuksen tai mahdollisten virheiden kustannuksia. Asiakkaalle tärkeintä ei kuitenkaan pitäisi olla se, montako tuntia toimittaja käyttää. Vaan se, mitä hän saa vastineeksi rahoilleen.
Ehkä koko ohjelmistoala joutuu keksimään itsensä uudelleen
Mitä enemmän itse näitä työkaluja käytän, sitä enemmän alan ajatella, että suurin muutos on vasta edessä. Ei siksi, että tekoäly veisi kaikilta kehittäjiltä työt. Ei se vie. Vaan siksi, että se voi muuttaa perusteellisesti koko alan tapaa tuottaa, ostaa ja hinnoitella ohjelmistoja. Samalla tämä murros avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia pienille yrityksille, kuten Hutcoden kaltaisille yrityksille. Kun suurten kehitystiimien ja mittavien resurssien tarve vähenee, pienet ja ketterät yritykset voivat kilpailla aivan uudenlaisista toimeksiannoista.
Ja uskon, että markkinoille tulee myös paljon uusia toimijoita. Kun ohjelmistojen rakentamisen kynnys madaltuu, yhä useampi voi lähteä toteuttamaan omia ideoitaan tai tarjoamaan ohjelmistokehityspalveluita. Kilpailu siis todennäköisesti kovenee. Pelkällä koodin tuottamisella voi olla tulevaisuudessa vaikea erottautua. Mutta samalla olemme palaamassa jossain määrin perinteisen konsultoinnin juurille.
Kun koodin kirjoittaminen halpenee, ajattelu alkaa maksaa.
Asiakkaan liiketoiminnan ymmärtäminen, oikeiden ongelmien tunnistaminen, ratkaisujen suunnittelu ja kokonaisuuksien hallinta nousevat entistä tärkeämpään rooliin. Ei riitä, että osaa toteuttaa sen, mitä asiakas pyytää. Pitää myös ymmärtää, miksi asiakas sitä pyytää, mitä hän oikeasti tavoittelee ja olisiko ongelmaan olemassa parempi ratkaisu. Oikeastaan tämä on juuri sitä, mitä hyvä konsultointi on aina ollut.
Ja ehkä juuri tässä on pienempien asiantuntijayritysten suurin mahdollisuus. Ei tarvitse kilpailla sillä, kenellä on eniten kehittäjiä tai kuka pystyy myymään eniten työtunteja. Voi kilpailla osaamisella, ymmärryksellä ja sillä, kuinka paljon todellista hyötyä asiakkaalle pystyy tuottamaan. Kun yksi ihminen pystyy tulevaisuudessa tekemään sen, mihin ennen tarvittiin kokonainen tiimi, meillä on aika monta vanhaa toimintamallia mietittävänä uudelleen.
Ehkä tulevaisuuden ohjelmistoyrityksen tärkein kilpailuetu ei olekaan kyky kirjoittaa koodia, vaan kyky ymmärtää, mitä kannattaa rakentaa ja miksi?
Ja se on mielestäni aika kiinnostava tulevaisuus.
