Kaikki alkoi vuonna 2002 muinaisessa ilmaisten webhotellien palvelussa GeoCitiesissä. Omat kotisivut olivat POP, ja niitä koodattiin milloin mistäkin syystä: fanisivut julkkikselle, esittelysivu itselle, taideportfolio. Myös Irc-Gallerian profiili sai persoonallisen ilmeen ja Bloggerissa pidetty taideblogi muotoutui omannäköiseksi. Matkassa kulkivat myös oma webhotelli ja domain.

– En varsinaisesti ajatellut nuorena harrastavani koodaamista vaan se oli silloista somea ja oman henkilöbrändin luomista kotisivujen kautta. Meillä oli muun muassa kotisivurinkejä, joissa piti säännöllisesti käydä ringin sivustoilla ja kirjoittamassa vieraskirjaan viestejä. Kotisivujen ulkoasu oli tärkeä asia. Ringistä saattoi tippua, jos uusi ulkoasu ei ollut tarpeeksi hieno.

Ammatillinen polku vei aluksi toiseen suuntaan, kun Jenny opiskeli taiteen maisteriksi ja työskenteli taiteen ja kulttuurin kentällä useita vuosia. Opintojen aikana opiskelijoiden toimesta alkunsa saanut Rovaniemen Taiteiden yö oli kuitenkin alkusysäys paluulle takaisin koodaamiseen.

– Taiteiden yön sivuston kautta innostuin koodaamisesta uudestaan. Meillä oli halpa palvelin, joten aluksi kaikki taiteiden yön ohjelmat kovakoodattiin käyttäen HTML:ää, CSS:ää ja vähän JS:ää. Tuntui ihan samalta kuin 2000-luvun alun aikaiset kotisivuni.

Taide- ja kulttuuriala tyssäsi toviksi korona-ajan rajoituksiin. Jenny päätyi opiskelemaan ICT-insinööriksi, ja ensimmäinen alan työpaikka löytyi jo opintojen ensimmäisen vuoden lopuksi harjoittelun myötä. Hutcode on Jennyn toinen työpaikka web-kehittäjänä.

Frontendista kohti syvempiä vesiä 

Hutcodella työnkuva on laajentunut erityisesti backendin ja integraatioiden suuntaan. Kehittäjä kuvailee itseään vielä hieman keskeneräisellä tittelillä: aspiring fullstack dev.

Frontend on ollut tekemisen ytimessä jo pitkään, mutta viime aikoina kiinnostus on siirtynyt yhä vahvemmin siihen, mitä kaikkea sivuston ja sovelluksen kulisseissa tapahtuu. Erityisen palkitsevaa on hetki, kun integraatio toimii ensimmäistä kertaa ja data kulkee onnistuneesti paikasta toiseen. Myös datan käsittely ja muuntaminen järjestelmien välillä kiinnostavat juuri siksi, että niissä riittää ratkaistavaa.

– On kiinnostavaa selvittää, miten eri palaset saadaan toimimaan yhdessä ja miten tiedon saa kulkemaan järjestelmästä toiseen oikein.

Tässä kohtaa taiteellinen tausta ja tekninen ajattelu kohtaavat. Molemmissa tarvitaan kokonaisuuden hahmottamista, yksityiskohtien huomioimista ja ymmärrystä siitä, miten yksittäiset valinnat vaikuttavat lopputulokseen.

– Ajattelin alunperin koodaamisen olevan hyvä looginen vastapari taiteelliselle luovalle tekemiselle. Mutta olen huomannut koodamisen olevan yhtä lailla luovaa ongelmanratkaisua ja sen pariin voi unohtua samanlaisessa flow-tilassa kuin taiteen tekemisessä.

Koodia myös vapaa-ajalla 

Koodaus ei jää Jennyllä pelkästään työpäivien varaan, vaan vapaa-ajallakin syntyy pieniä ja isoja omia projekteja. Omien ideoiden toteuttaminen tarjoaa mahdollisuuden kokeilla uutta, oppia lisää ja uppoutua kiinnostaviin ongelmiin ilman asiakkaan määrittelemiä raameja. Luovuus ja koodaus kulkevat siis mukana myös työajan ulkopuolella, aivan kuten uran alkuaikoina omien nettisivujen parissa.

– Teen mie muutakin kuin istun koneen ääressä devaamassa, naurahtaa Jenny.

Koodaamisen ulkopuolella Jenny harrastaa taiteiden lisäksi tietokonepelejä, lukemista sekä ulkoilua rescue-koira Teuvo Leijonamielen kanssa.